Epie Tessa Epse Nfor

Teksti: Merle Tossavainen

Tapaamme Tessan Nuorten Suomen toimistolla. Jutustelemme hetken niitä näitä, ennen haastattelun aloittamista. Ilmapiiri on erittäin rento ja lämmin. Tessa aloittaa haastattelun kertomalla itsestään….

Tessa Epie on kotoisin Kamerunista. Hän on asunut Suomessa perheensä kanssa lähes kolme vuotta.

Tessa on koulutukseltaan sosiologi, mutta Suomeen saapuessaan hän päätti aloittaa lähihoitajaopinnot. Hän kertoo, että erityisesti ikääntyvien ihmisten hoito puhuttelee häntä, ja siihen hän aikoo erikoistua.

Tessan arki koostuu opiskelusta, töistä sekä perheen arjen hoitamisesta. Arki on kiireistä, mutta hän kertoo monien asioiden auttavan jaksamaan. Yksi tärkeimmistä on tieto siitä, että hänen perheensä voi hyvin ja on turvassa.

– Saan rauhaa ajatuksesta, että lapseni voivat mennä kouluun yksikseen. Suomi on hyvin turvallinen maa verrattuna lukuisiin muihin maihin. Täällä jo seitsemänvuotiaat lapset voivat käydä itsekseen kaupassa ja kulkea kouluun bussilla. Se ei ole mahdollista kovinkaan monessa muussa maassa.

Tessa lisää, että lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen motivoi häntä ja tekee arjesta entistä merkityksellisempää.

Toivo on Tessalle tärkeää. Se on hänelle toinen kantava voima, joka auttaa jaksamaan. Hän kuvaa olevansa täynnä toivoa ja uusia odotuksia ja haaveita. Hän kertoo kokevansa olevansa erittäin siunattu mutta lisää, että on vielä monia asioita, joita hän haluaa saavuttaa rakentaakseen elämästään entistä paremman.

Muutto Suomeen ei ole vaikuttanut merkittävästi Tessan luonteeseen. Hän kertoo kuitenkin, että kulttuurierojen kohtaaminen on muuttanut hänen tapaansa ajatella sekä sitä, miten hän kohtaa ihmisiä arjessaan.

Tessa on asunut aikaisemmin noin seitsemän vuotta Länsi-Afrikassa. Hän kertoo, ettei kokenut silloin kohtaavansa läheskään yhtä suuria kulttuurieroja verrattuna niihin, joita hän kohtasi, kun hän muutti Suomeen.

Hän kertoo, että hän on omaksunut täsmällisemmän asenteen, jota arvostetaan Suomessa. Hän naurahtaa, ettei ollut aikaisemmin yhtä täsmällinen kuin tällä hetkellä.

Hän kertoo myös alkaneensa ajatella eri tavalla toisen henkilökohtaisen tilan merkityksestä. Kamerunissa ihmiset ovat Tessan mukaan pääasiassa hyvin spontaaneja, mikä näkyy erityisesti ihmisten tavoissa kohdata toisensa.

– Jos tapaat siellä jonkun, tervehdit hymyillen ja pysähdyt jutustelemaan ennen kuin jatkat matkaasi. Menet virran mukana niin sanotusti. Suomessa tämä on hieman erilaista. Edellä kuvaamani tilanne ei välttämättä tapahdu edes silloin kun olet tuntenut toisen henkilön kolme tai neljä vuotta.

Tessa kertoo, että on alkanut lukea ympäristöään ja muita ihmisiä tarkemmin. Hän kuvaa, että toisinaan on vaikea tulkita, onko joku vihainen, surullinen vai oma itsensä. Hän kertoo, että hän muistuttaa itseään usein siitä, ettei hiljaisuus ja vähäeleisyys ole automaattisesti tarkoita sitä, että toisen asiat ovat huonosti.

Tessa korostaa, että on tärkeää kunnioittaa ihmisiä ja heidän kulttuuriaan riippumatta siitä, missä on. Hän kertoo haluavansa jäädä ihmisten mieliin ystävällisenä ja rauhaa ympärilleen säteilevänä henkilönä. Hänelle on tärkeää, että ihmiset kokevat olonsa mukavaksi hänen seurassaan.

Hän kertoo myös, ettei pidä tilanteista, joissa joku on vihainen hänelle tai hänen seurassaan. Tällaisissa tilanteissa hän pyrkii selvittämään, mistä toisen paha olo johtuu, ja auttamaan, jos se on mahdollista ja toinen haluaa apua.

Tessa puhuu määrätietoisesti ajatuksistaan liittyen tulevaisuuteen. Hän kertoo, että hän asettaa itselleen säännöllisesti tavoitteita esimerkiksi kuvittelemalla, missä näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua.

Hän suhtautuu tulevaisuuteensa positiivisesti. Huolia ei juurikaan ole, ja vaikka hän tiedostaa, ettei ikinä voi olla varma siitä, mitä elämä tuo tullessaan, hän tietää asioiden olevan hyvin juuri tällä hetkellä ja se riittää. Hän uskoo tulevaisuutensa olevan kirkas ja toivoo samaa myös Suomelle ja koko maailmalle.

Tessa toivoo Suomelle parempaa tulevaisuutta ja sitä, että hänen elämänsä Suomessa on merkityksellistä. Hän haluaa tehdä töitä yhteiskunnan hyväksi ja maksaa takaisin kaikesta siitä, mitä Suomi on hänelle tarjonnut.

Hän unelmoi myös maailmasta, joka on kaikille turvallinen ja jossa jokainen hyväksytään sellaisena kuin he ovat.

– Unelmoin maailmasta, jossa ketään ei kohdella eri tavalla esimerkiksi kulttuurin, rodun tai ihonvärin perusteella, Haluan, että jokainen saisi elää rauhassa ilman syrjintää.