Kalindunie Kulathunga

Teksti: Merle Tossavainen

Kalindunie Kulathunga muutti Sri Lankasta Suomeen noin vuosi sitten kun hän vastaanotti opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta informaatioteknologian maisteriohjelmasta.

Kalindunie kertoo, että hän on törmännyt muutamiin kulttuurieroihin. Hän antaa niistä esimerkin kuvaamalla, miten opiskelutavat Sri Lankan ja Suomen välillä eroavat toisistaan. Hänen mielestään on erittäin hyvä asia, ettei opetus Suomessa rajoitu ainoastaan luennoitsijan puheen kuunteluun, vaan opiskelijoita kannustetaan jakamaan ajatuksiaan ja ideoitaan aktiivisesti sekä argumentoimaan yhdessä.
Hän kertoo myös huomanneensa, ettei kaikkeen tarvitse olla suoria tai valmiita vastauksia. Joskus myös neutraalit tai keskeneräiset vastaukset riittävät.

Arjen rytmi on muuttunut Suomeen muuton myötä rauhallisemmaksi. Kalindunie kertoo, että hän työskenteli aikaisemmin käytännössä 24/7 mutta nyt hänellä on enemmän vapaa-aikaa. Se on mahdollistanut työhön ja opiskeluun keskittymisen erinomaisesti.

Kalindunie kokee kuitenkin, ettei saa käytettyä koko potentiaaliaan täysivaltaisesti, ja se on tuntunut lannistavalta.

– Koen käyneeni läpi henkisesti raskaan vaiheen, sillä en tee töitä samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Tuntuu, etten saa hyödynnettyä kaikkea sitä potentiaalia, jota minulla on.

Kalindunie on hyvin määrätietoinen henkilö. Hän laatii päivittäin listan asioista, joita haluaa tehdä päivän aikana. Samalla hän muistuttaa itseään isommista tavoitteistaan, joiden eteen hän tekee töitä.

– Minulla on tavoitteeni ja teen töitä niiden eteen tällä hetkellä. Toivon saavuttavani ne tulevaisuudessa.
Kalindunie suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti. Itsensä kehittäminen on hänelle tärkeää, ja hän pitää sitä merkittävänä hyvän tulevaisuuden rakentamisen kannalta.

Hän kertoo, että hän tavoittelee sisäistä rauhaa, tasapainoa, jossa tunteet eivät vie liikaa kumpaankaan ääripäähän. Hän ajattelee, että tämä tapahtuu, jos tehdyistä virheistä ottaa aidosti opikseen. Tärkeää on myös se, että oppii tunnistamaan tavat, joilla reagoi eri tunnetiloihin.

Kalindunie pitää tärkeänä sitä, että ihmissuhteisiin panostetaan. Hän toivoo löytävänsä ystäviä, jotka auttavat ja ohjaavat häntä. Vastavuoroisesti hän kertoo haluavansa olla samanlainen ystävä muille. Hän pitää arvokkaana sitä, että saa ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ovat häntä viisaampia.

Kalindunie kertoo lopuksi, että hän unelmoi taloudellisesti tasapainoisesta, kestävästä ja ympäristöystävällisestä maailmasta, jossa empatialle on tilaa. Hän haaveilee yhteiskunnasta, jonka toiminta perustuu ennen kaikkea ystävällisyydelle.