Teksti: Merle Tossavainen
Kun Kalindunie Kulathunga ja Isuru Sanjeewa muuttivat Suomeen noin vuosi sitten, he tiesivät elämänsä muuttuvan merkittävästi. Pääsyy muuttoon oli se, että Kalindunie vastaanotti opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta, jossa hän opiskelee informaatioteknologian maisteriohjelmassa.
Isuru kertoo, että muuttopäätös oli helppo, sillä Suomi on kiehtonut häntä jo pitkään. Hän kertoo, että hän halusi kokea sen, millaista on asua aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin mihin hän oli tottunut. Päätöstä vahvisti entisestään se, että Suomella on maine maailman onnellisimpana maana.
Suomi on tarjonnut heille jo monia uusia kokemuksia. Kalindunie kertoo, että hän on huomannut eroja Sri Lankan ja Suomen opetustavoissa. Hän pitää hyvänä asiana esimerkiksi sitä, ettei opetus rajoitu pelkkään luennoitsijan puheeseen, vaan opiskelijoita kannustetaan jakamaan ajatuksia, ideoita ja argumentoimaan yhdessä.
Hän lisää vielä, että hän on oppinut, ettei kaikkeen tarvitse olla suoria tai valmiita vastauksia. Joissain tilanteissa neutraalit tai keskeneräiset vastaukset riittävät.
Isuru on nähnyt ja kokeillut monia uusia asioita, joita pidetään suomalaiselle kulttuurille tunnusomaisina. Sri Lankassa ei esimerkiksi sada lunta eikä ole saunoja, mutta Suomessa hän on tutustunut molempiin.
Isuru arvostaa suomalaisessa kulttuurissa erityisesti kestävää ja aktiivista elämäntapaa. Hän pitää sitä yhtenä syynä sille, miksi ihmiset ovat onnellisia. Hän ajattelee, että suomalainen yhteiskunta pyrkii ohjaamaan ihmisiä kestävien valintojen äärelle. Esimerkiksi pyöräilystä on tullut hänelle tärkeä harrastus.
– Koen fyysisen kuntoni parantuneen merkittävästi Suomeen muuton myötä. En pyöräillyt juuri lainkaan kotimaassani, mutta täällä olen oppinut nauttimaan siitä ja pyöräilen säännöllisesti.
Isuru kertoo, että kokemuksia ovat kertynyt vielä verrattain vähän, mutta ne ovat kuitenkin vaikuttaneet häneen. Hän on kokemuksista iloinen. Elämme vain kerran, ja siksi ne ovat hänestä merkittäviä.
Muutto on vaikuttanut Kalindunien ja Isurun arkeen huomattavasti. Kalindunie kertoo, että hän oli aikaisemmin erittäin kiireinen mutta että nyt arjen rytmi on tasaisempaa. Se on mahdollistanut työhön ja opiskeluun keskittymisen erinomaisesti.
Kalindunie kokee, ettei saa käytettyä koko potentiaaliaan täysivaltaisesti, ja se on tuntunut lannistavalta.
– Koen käyneeni läpi henkisesti raskaan vaiheen, sillä en tee töitä samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Tuntuu, etten saa hyödynnettyä kaikkea sitä potentiaalia, jota minulla on.
Kalindunie suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti. Itsensä kehittäminen on hänelle tärkeää, ja hän pitää sitä merkittävänä hyvän tulevaisuuden mahdollistajana. Kalindunie on myös hyvin suunnitelmallinen. Hän kuvaa laativansa päivittäin listan asioista, joita haluaa tehdä. Samalla hän muistuttaa itseään suuremmista tavoitteista, joiden eteen hän tekee tällä hetkellä.
– Minulla on tavoitteeni ja teen töitä niiden eteen. Toivon myös saavuttavani ne.
Isuru kertoo, että Suomeen asettuminen on ollut haastavaa, koska koti-ikävä on vaivannut mutta perhe, erityisesti vaimo, sekä liikunta, kuten kävely ja pyörälenkit, auttavat jaksamaan. Vaikeuksista huolimatta Isuru myös arvostaa kokemusta, jota uuteen valtioon muuttaminen on hänelle tuonut.
Isuru kertoo, että hänen arkensa koostuu pääasiassa suomen kielen opiskelusta ja IT-alan projektien tekemisestä. Hän kuvaa nauttivansa siitä, että saa kehittää itseään ja taitojaan. Yksinkertainen elämä on Isurun mieleen ja muiden auttaminen on hänelle tärkeää. Hän toivoo löytävänsä paikkansa osana suomalaista yhteiskuntaa.
– Olen vielä sopeutumis- ja integraatiovaiheessa mutta toivon, että löydän vakiintuneen paikan suomalaisessa yhteiskunnassa. Haluan olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen ja oppia puhumaan sujuvaa suomea.
Tulevaisuus näyttäytyy Kalindunielle ja Isurulle valoisana. Molempien vastauksissa korostuvat odotus ja halu nähdä, mitä kaikkea elämällä on vielä tarjottavana.
Kalindunie kertoo tavoittelevansa sisäistä rauhaa, tasapainoa, jossa tunteet eivät vie liikaa kumpaankaan ääripäähän. Hän ajattelee, että tämä tapahtuu, jos tehdyistä virheistä ottaa aidosti opikseen. Tärkeää on myös se, että oppii tunnistamaan tavat, joilla reagoi eri tunnetiloihin.
Hän pitää tärkeänä ihmissuhteisiin panostamista ja toivoo löytävänsä ystäviä, jotka auttavat ja ohjaavat häntä. Vastavuoroisesti hän kertoo haluavansa olla samanlainen ystävä muille. Hän pitää arvokkaana sitä, että saa ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ovat häntä viisaampia.
Isuru puolestaan toivoo, että hän saa kokea mahdollisimman paljon uutta, oppia kokemuksistaan ja kasvaa sekä kehittyä ihmisenä.
Ekologisuus ja ympäristön kunnioittaminen ovat molemmille tärkeitä teemoja, ja kummankin odotukset tulevaisuutta kohtaan kietoutuvat niiden ympärille. Kalindunie kertoo haaveilevansa taloudellisesti kestävästä ja ympäristöystävällisestä maailmasta, jossa empatialla on tilaa. Hän unelmoi yhteiskunnasta, jonka toiminta perustuu ystävällisyydelle.
Isuru kertoo unelmoivansa maailmasta, jossa ihmiset elävät sulassa sovussa keskenään sekä luonnon ja eläinten kanssa. Hän ajattelee, että maailmassa on riittävästi resursseja jokaiselle ja toivoo, että sodat ja muu turhanpäiväinen tappaminen loppuvat. Hänen mukaansa ihmisten tulisi oppia elämään sovussa keskenään ja jättää tilaa myös eläimille. Maailmassa on tilaa jokaiselle, eivätkä sen tarjoamat resurssit kuulu vain ihmisille.
