Day

helmikuu 1, 2020

23-vuotiaat Paavo ja Abdi istuivat odottamassa päästäkseen työhaastatteluun. Molemmilla on samanarvoinen koulutus. 

Luuleks sä et saisit tän työpaikan ennemmin kuin mä, kun ette te mamut tee muuta ku raiskaatte meijän naiset ja elätte mejjän verorahoilla, Paavo tokaisee. 

Abdi hämmentyy eikä löydä sanoja suustaan kunnes ovi jo aukeaakin ja häntä kutsutaan haastatteluun. 

Miehet esittäytyvät ja kättelevät toisiaan. 

Haastattelija kysyy: ”Miksi juuri sinut pitäisi valita tähän työhön?” 

”Mulla on kokemusta, koska oon ennenki ajanu rekkaa” Abdi vastaa. 

Mitenkäs sosiaaliset taidot? Onnistuuko kommunikointi, vaikka suomen kieli ei ole kuitenkaan äidinkielesi?, haastattelija epäilee. 

Abdi on asunut Suomessa 5 vuotta ja opiskellut suomen kieltä jo ennen, kun hän tuli Suomeen. 

Abdi vastaa itsevarmasti: ”Kyllä onnistuu!” 

Haastattelun päättyessä Abdi poistuu odotushuoneeseen, jossa vastassa on Paavo. 

Paavo kysyy ilkkuvasti: ”Mitenkäs haastattelu sujui? Voin lyödä vaikka vetoa ettei täällä tarvita sinua.”

Samalla haastattelija astuu huoneeseen kuullessaan Paavon sanat ja varmistuu valinnastaan.

Onneksi olkoon Abdi, sait paikan!, onnittelee haastattelija

Paavo hämmentyy ja vaatii selitystä, johon haastattelija vastaa: ”Emme tarvitse ihmisiä, jolla on tuollainen asenne toisia kohtaan.” 

Kyseinen tarina on kuvitteellinen, mutta pohjautuu ihmisten kokemuksiin. Teksti on kirjoitettu Keski-Suomen nuorisovaltuustojen leirillä Piispalassa 31.-1.2.2020.